Tämä tarina julkaistiin osissa Suomi24:n Sims-palstalla aikaa sitten. Tarina on tässä kokonaisuudessaan ja sisältää kaikki kirjoitusvirheetkin.

~Gabrielle

Tess sulki hiljaa puhelimen. Vakuutusyhtiöstä oli soitettu ja hänelle oli kerrottu, että he, hän ja Jacob, olivat saaneet perinnön vanhemmiltaan, jotka olivat kuolleet. Kuolleet! Tess ei saattanut uskoa asiaa. Hän kääntyi kävelläkseen huoneeseensa, mutta Jacob esti hänen aikeensa. "Kuka se oli?" poika kysyi. Tess ei kyennyt pidättämään itkua. "Äiti ja isä on kuollu", hän parahti ja kätki kasvonsa kämmeniin. Jacob hämmentyi ja yritti halata siskoaan. Kyyneleet tulvivat pojankin silmiin. Ei se voinut olla mahdollista... Tess katsahti itkuisin silmin kelloon. "Mun pitää mennä, luento alkaa", hän sopersi veljelleen. "Joo.. Okei", Jacob vastasi ääni puurona ja katseli sisarensa lähtöä.

Luennolla Tess ei kyennyt keskittyä. Hän opiskeli kirjallisuutta tavoitteenaan löysäilyura. Hänen veljensä sen sijaan opiskeli historiaa sotilasura tähtäimessä. Tess ei olisi jaksanut kuunnella lehtorin jorinaa, mutta jotenkin se rauhoitti kaiken jälkeen... Kerrankin Tess keskittyi kunnolla.

Sillä välin asuntolassa Jacob yritti epätoivoisesti unohtaa vanhempiensa kuoleman ja yritti tehdä tuttavuutta tyttöihin. Kukaan ei lämmennyt pojan hurmausyrityksille, vaan he kiersivät tämän kaukaa. Jacob oli murheen murtama ja sulkeutui omaan huoneeseensa ja jätti menemättä luennoille. Tess tuli pian luennolta ja näki veljensä ahdistuksen. Hän itse oli jo jotenkin rauhoittunut. Hän tajusi, ettei elämä ole ikuista ja Jenillä ja Tobeylla oli ollut hyvä elämä. "Jacob.. Ootsä okei?" Tess kyseli koko ajan. "Kyllä mä oon", Jacob toisteli ja alkoi vähitellen uskomaankin omiin sanoihinsa. Yhteisvoimin kaksoset selvisivät tuskastaan.

***

Pian oli neljä pitkää yliopistovuotta suoritettu ja oli valmistumisjuhlien aika. Tess ja Jacob olivat jännittyineitä. "Hyvin se menee", Jacob yritti piristää Tessiä, joka tärisi hiljaa ja näytti kalpealta. Tess hymyili veljelleen. Valmistujaisjuhlat sujuivat hienosti, ja molemmat saivat huippuluokan todistukset. He olivat nyt valmiita oikeaan, itsenäiseen elämään. Taksi saapui ja vei heidät Stadiin heidän lapsuudenkotinsa eteen. Tess purskahti itkuun: kaikki oli kuin ennekin, kaikki kalusteet samoilla paikoilla ja piha yhtä siisti kuin ennenkin. Jacobkin katseli silmät kyynelissä taloa. Onneksi he eivät olleet myyneet taloa...

Tess kierteli uudestaan ja uudestaan talossa. Se ei ollut suuri. Siinä oli kaksi makuuhuonetta, keittiö, vessa- ja pesutilat sekä olohuone. Olohuoneessa ollessaan hän muisti kuinka hänen isänsä ja äitinsä olivat monet kerrat katselleet televisiota vanhalla sohvalla, joka vieläkin oli paikallaan. Tess kierteli joka huoneessa ja kosketti joka ikistä taulua, tuolia ja sänkyä. Jacob sen sijaan otti rennosti. Hän oli varannut itselleen vanhempiensa entisen huoneen. Tess oli hiukan huolestunut veljestään, sillä kuolema ei enää näyttänyt vaivaavan miestä yhtään. Tess kiersi takapihalle. Siellä hän näki kaksi pientä kumpua, hautaa, joiden ympäristö oli kasvanut umpeen. Hän haki puutarhasakset ja leikkeli pensaat siistiksi ja ohdakkeet pois. Lisäksi hän puhdisti hautakivet. Kyyneleet valuivat pakostikin hänen syvänsinisistä silmistään.

Kaksoset asettuivat hiljalleen taloon ja elämä alkoi sujua. Molemmat hankkivat töitä niiltä urilta, joita olivat ajatelleet yliopistossa. Jacob näytti olevan todella voimissaan, hän yleni urallaan nopeasti. Tessillä ei mennyt yhtä hyvin. Hänestä oli tullut arka, ja tuska viilsi hänen sisällään joka hetki, joka sekunti ja tunti. Kaksosten suhde oli heikentynyt, heidän luonteensa olivat kehittyneet liian erilaisiksi.

"Äiti, sä et ikinä usko, mitä Jacob tänään teki", Tess istui äitinsä haudalla. Hänen silmissään kiilsi taas kyyneleet. "Se on hankkinu taas uuden tyttöystävän.. Se on kauhee, se pilkkaa ja haukkuu mua... Ja Jacob ilkkuu mukana", Tess kuiski hiljaa. Hänestä tuntui, että äiti kuulisi kaiken. Jacob katseli ikkunasta siskonsa selkää. Hän oli surullinen. Miten tilanne olikaan voinut kehittyä näin pahaksi? Ei hänen pitänyt siskoaan pilkata ja ilkkua, mutta... "Hei Jacob... Mulla on niskat vielä vähän kipeet..." blondi tyttönen kuiski Jacobin korvaan. "Haluutsä hieroo mua?" hän kujersi. Jacob käänsi katseensa ikkunasta tyttöön. "Tiiätkö, sun olis parempi mennä nyt kotiin... Mä haen sut illalla ja sit mä voin.. hieroo sua", Jacob sanoi tytölle. Tyttö hymyili valloittavasti ja heilautti pitkiä hiuksiaan. "Okei... Nähää sitte", hän suuteli Jacobia intohimolla ja lähti. Tess katseli tytön kopeaa kävelyä. "Äiti, näetsä? Ei yhtään Jacobin tyylii!" hän suhahti haudalle, nousi ja lähti takaisin sisälle. "Heei, mitä sisko?" Jacob tervehti mukamas pirteästi. Tess mulkaisi tätä. "Onko sun pakko yrittää olla hyvää pataa mun kanssa? Oo sä vaan sen sun tyttöystäväs kaa", Tess kivahti. "Emmä tarkottanu... Mä vaan jotenkin.. Emmä tiiä", Jacob yritti selitellä. Tess purskahti itkuun. "Älä itke, jooko? Mulla on tarpeeks paha olo jo muutenkii", Jacob katsoi anovin silmin siskoonsa ja halasi tätä. Tess nyyhkytti hiljaa veljensä olkapäätä vasten. "Älä ikinä enää hauku mua, jooko?" Tess nikotteli. "En.. Sä tiiät et sä oot mun elämän tärkein nainen", Jacob irrottautui halauksesta ja katsoi hieman hymyillen siskoonsa. Tess naurahti. "Joo", hän sanoi ja kuivasi kyyneleensä.

***

Tess heräsi musiikkiin ja ähkintään. Hän oli äreä ja häntä väsytti vieläkin. Tess nousi kömpelösti ja lähti kohti musiikkia. "Jacob! Toiset nukkuu vielä", Tess huudahti veljelleen, joka treenasi musiikin tahtiin. "Hei sori.. Mut kello on jo yli kakstoista", Jacob vastasi ja siirtyi treenaamaan vatsalihaksia. Tess tuhahti ja siirtyi keittiöön aamupalalle. Hän lueskeli lehteä. Aina vain huonoja uutisia. Jacob käänsi musiikin pois ja tuli siskonsa luo keittiöön. "Miks sä oot noin ärtysä?" hän kysyi kun Tess mulkaisi häntä. "Emmä tiiä", Tess kivahti vastaukseksi. "Hei nyt mä tajuun.. Sä tahot omaa aikaa", Jacob sanoi Tessille. Tess tajusi itsekin vasta nyt, kuinka hän kaipasikin yksityisyyttä. Hän hymyili hiukan veljelleen, joka kaivoi jääkaapista mehua. "Joo, niin tahon.. Mä lähen tänää kaupungille", Tess päätti. Niin hän saisi olla rauhassa miettimättä veljensä uusia tyttöystäviä ja muita maailman asioita. Shoppailu rauhoitti Tessiä.

Tess tilasi taksin, sillä heillä ei ollut autoa. Jacob halusi hienon urheiluauton, mutta laskuvarjolääkärin palkoilla sellaista ei saanut hankittua. Tess taas ei autoista välittänyt. Hän halusi säästää luontoa ja siksi ei ollut suuna päänä autoa ostamassa. Tess istui taksin takapenkille kohteenaan yksi Stadin muotiliikkeistä. Taksista ulos astuttuaan hän tunsi olonsa onnelliseksi. Hän hengitti sisäänsä raskasta kaupunki-ilmaa ja astui sitten sisään liikkeeseen. Kauppa oli tupaten täynnä. Tessistä tuntui, että kaupungin joka ikinen sim oli päättänyt shoppailla juuri sinä päivänä, mutta hän ei antanut se lannistaa itseään.

Ostokset maksettuaan Tess siirtyi kahvilan puolelle. Hän istui suuren ikkunan ääreen niin, että saattoi nähdä kadun ja siellä kulkevat simit. Tess siemaili kahviaan rauhallisesti. Yhtäkkiä hän melkein veti juoman väärään kurkkuun. Hänen katseensa oli liimautunut komeaan mieheen. Mies katsoi häntä ja katseet kohtasivat. Tessin sydän sykki raskaasti. Hän katsoi syvälle miehen silmiin ja aika tuntui pysähtyvän. Sitten aivan odottamatta mies katosi. Tess hengitti syvään ja puristi kahvikuppiaan tiukasti. Sydän tykytti vieläkin. Kukaan muu mies ei ollut hänelle tällaista aiheuttanut... Tess tilasi taksin ja lähti kotiin.

Illalla Tess istui jälleen äitinsä haudalla. "Mä tapasin tänään yhden miehen.. Tai oikeestaan näin vaan", hän kertoi äitinsä haudalle. "Se oli kuin taikaa... Mä vaan tartuin sen katseeseen kiinni", hän jatkoi hiljaa ja värisi hiukan. Hän toivoi, että tapaisi miehen vielä... Tess tunsi jotain muutakin värinää. Maa tärisä ja hän hypähti säikähtäneesti pystyyn. Haudat liikkuivat. Tess perääntyi talon seinää vasten. Haudoista nousi jotakin vaaleaa, kuin usvaa. Uvasta muotoutui hahmoja, nainen ja mies. "Äiti! Isä?" Tess kuiskasi. Hänen kurkkuaan kuivasi. Hahmot liikkuivat laahustaen ja niistä näkyi läpi.. Tess kirkui. Hahmot olivat aaveita, hänen vanhempiensa sieluja. Jacob kuuli Tessin huudon. Hän juoksi nopeastu ulos ja näki hahmot. "Hei! Ette koske mun siskoon!" Jacob huusi ja luuli heitä simeiksi.. Hän juoksi siskonsa luo. Sitten hän tunnisti hahmot... "Mitä?" Jacob huusi. Naapurit nukkuivat eivätkä kuulleet. Yhtäkkiä Jacob tunsi jotakin kylmää sisällään. Häntä oksetti ja hänen vatsaansa sattui. Tess kirkui entistä kovempaa ja tarttui kylmillä sormilla Jacobia kädestä. "Isä.. Se meni sun sisään", Tess kirkaisi. Kylmyys hellitti Jacobin sisällä. Aave oli mennyt pois. Aaveet katselivat kaksosia arvioiden. Jacob ei halunnut enää jäädä pihalle, vaan nykäisi Tessin kädestä mukaan sisälle. Tess hengitti nopeasti ja oli hikinen. "Ne varmaan kosti sulle... Kun sä et oo surru niitä", Tess sanoi vapisevalla äänellä. Jacob nyökkäsi hiljaa.

***

Jacob nukkui levotonta unta. Häntä kylmäsi yhä, kun hän ajatteli aaveita. Hän pelkäsi katsoa ulos ikkunasta ja nukkua vanhenpiensa entisessä sängyssä. Jacob siirtyi sohvalle nukkumaan. Tesskään ei saanut unta. Hän näki mielessään miehen hymyn. Hän päätti, että joskus vielä he tapaisivat oikeasti...

"Sä oot vieläkin kalpee", Tess sanoi Jacobille aamuiaspöydässä. Jacob nyökkäsi ja naurahti sitten. "Pakko varmaan käydä solariumissa", hän vitsaili siskolleen, joka kattoi hänen eteensä tuhdin annoksen räiskäleitä. "No, mitäs sä meinaat tänää tehä?" Jacob uteli Tessiltä suu täynnä. "Ei saa puhuu ruoka suussa!" Tess muistutti äidillisesti ja jatkoi sitten: "Meinasin käydä kaupungilla..." Jacob kohotti kulmiaan ja nielaisi ennen kuin aloitti puhumaan. "Jaa.. Etsä eilen jo käyny? Et sä niin paljoo vaatteita tartte, vai?" hän kysyi. Tess punastui hiukan, sillä hän ei uskaltanut paljastaa veljelleen, että halusi nähdä miehen uudelleen. "En mä tartte.. Mä vaan tapaan yhen mun... Kaverin", Tess vastasi. "Jaa kaverin vai?" Jacob vastasi ja hymyili siskolleen. "Miespuolista, oonko oikeessa?" hän jatkoi. Tess nyökkäsi ja punastui yhä enemmän. "Hei ei se mitään.." Jacob naurahti nähdessään siskonsa ujon ilmeen. Sitten hän katsahti kelloon. "Voi ei.. Mä oon kohta taas myöhässä", hän katsoi ulos ja näki kimppakyytiauton pihalla. Jacob nappasi suuhunsa vielä palan räiskälettä ja kiiruhti sitten töihin.

Tess istui taas kahvilassa. Hän kävi siellä nykyään joka päivä ja joka päivä mies käveli kahvilan ohi ja hymyili hänelle. Ja joka kerta Tessin sydän läpätti samalla tavalla. Tavalliseen tapaansa Tess istui samassa pöydässä kuin aina. Tarjoilija toi hänelle kupin kahvia, kuten joka ikinen päivä. Tess kiitti ja katseli ohi kulkevia simejä. Hän katseli heitä ja odotti miehen tulevan pian ohi. Hän odotti ja odotti, mutta tällä kertaa mies ei tullutkaan tuttuun aikaan kahvilan ohi. Illan hämärtyessä simit vähenivät. Tess istu yhä kahvilassa puristaen kuppiaan. Ohi kulki vain bilettäjiä ja pari melko pelottavan näköistä tummiinpukeutunutta simiä.

Jacob odotti siskoaan kotiin. Yleensä hän saapui ennen pimeää. Jotain oli vinossa, siitä hän oli varma. Jacobia melkein pelotti olla yksin talossa... Pian oveen koputettiin. Jacob oli varma että se oli Tess. Mutta ei... "Mitäh? Angelica?" Jacob huudahti ovella. Hänen yliopistoaikainen tyttöystävänsä seisoi hengästyneenä ovella. "Päästä mut sisään, jooko?" Angelica puuskutti ja tunki Jacobin ohi sisään. Tyttö näytti säikyltä. Jacob sulki oven. "Mitä sä täällä teet?" hän kysyi Angelicalta. "Mä pakoilen", Angelica vastasi ja katseli pelokkaasti ulos ikkunasta. "Miks?" Jacob kysyi ja sulki verhot tytön silmien edestä. "Tiiätsä Rayn?" tyttö aloitti. Hänen hengityksensä oli hiukan tasaantunut. "En", Jacob vastasi totuudenmukaisesti. "No se on mun uus poikaystävä", Angelica aloitti. "Saanko mä vettä?" hän kuitenkin keskeytti. Jacob haki lasillisen vettä ja ojensi sen tytölle. Hän oli pöllämystynyt vieraastaan. Pian Angelica jatkoi: "No mä petin sitä sen silmien edessä... Ihan vahingossa". Jacob katsoi epäuskoisesti tyttöön. "Sitten se vanno, et se tappaa mut", Angelica lopetti. Hän oli juonut veden loppuun ja pyysi lisää. "Saanko mä jäädä sun luo?" hän kysyi Jacobin tuodessa uuden lasillisen juomaa.

"Neiti, me suljemme nyt", tarjoilija hymyili Tessille. "Joo.. Kiitos", Tess vastasi. Hänen sisällään tuntui ilkeältä. Miksei mies ollut tullut? Tess astui ulos kahvilasta. Ulkona oli pimeää ja simejä oli liikenteessä vain vähän. Tess meinasi soittaa taksin, mutta tunsi kepeän kosketuksen olallaan. Hän kääntyi ja siinä mies oli. "Missä sä oot ollu?" Tess kysyi silmät suurina. "Siellä sun täällä", mies vastasi epämääräisesti. Tess katseli miestä. Hän oli erilainen, iho oli jotenkin tummempi ja hymy ahnas ja palvova. Tess perääntyi hiukan. Mies katsoi häntä suoraan silmiin.. "Punaiset.." Tess kuiskasi. Hän tajusi mikä mies oli. Tess yritti juosta pakoon, muttei pystynyt. Hänet oli vangittu katseeseen.. Mies astui lähemmäs ja kumasrtui kuin olisi aikonut suudella. Hän kuiskasi Tessin korvaan: "Haluan, että meillä on ikuisuus aikaa..." Sitten Tess tunsi jonkin lävistävän hänen kaulansa ihon. Kipu vihlaisi hänen hentoa ruumistaan. Mies kohotti päänsä. Lämmin veri valui pitkin Tessin kaulaa. Yhtäkkiä hän vavahti voimakkaasti. Hän nousi ilmaan ja hän tunsi kuinka hänen kulmahampaansa pitenivät. Hänen ihonsa tummui. Yhtäkkiä hän mätkästi maahan. Mies nosti hänet ylös. Tessiä heikotti. Mies piti hänen käsistään kiinni ja Tess tunsi olonsa turvalliseksi. He suutelivat pitkään.

Jacob katseli Angelicaa. Tyttö näytti täysin samalta kuin yliopistossakin. Angelicakin katseli Jacobia. Hän ei ollut päässyt vieläkään yli pojasta. "Mua nukuttaa.. Onko teillä sänkyä tai jotakin?" Angelica kysyi rikkoakseen painostavan hiljaisuuden. Jacob havahtui. "Ai joo.. Sä voit nukkua mun sängyssä", Jacob vastasi ja johdatti tytön huoneeseensa. "Kiitos.." Angelica kuiskasi ja asettautui sängylle. Jacob katseli tyttöä. Angelica näytti yksinäiseltä suurella parisängyllä.. Jacob nousi tytön viereen sängylle. Hetken he olivat siinä hiljaa, mutta sitten Jacob kääntyi ja suuteli Angelicaa...

***

Tessin silmät loistivat kilpaa tähtien kanssa. Hän oli nyt saavuttanut ikuisen elämän rakastamansa miehen kera. Mikä voisi olla sen parempaa. "Hei hetkinen? Mikä sun nimi on?" Tess tajusi sitten, ettei ollut kysynyt edes miehen nimeä. "Robbie", mies vastasi ja kysyi: "Entä kukas sä oot?" Tess naurahti. Aivan kuin he olisivat tunteneet iät ajat, mutta he eivät edes tienneet toistensa nimiä. "Tess", hän vastasi. He suutelivat pitkään ja kiihkeästi. Tess huomasi, etteivät pitkät ja terävät kulmahampaat haitanneet yhtään suutelunautintoa.

Jacob silitteli Angelican poskea. Kuinka mukavalta tuntuikaan olla siinä tytön vieressä niinkuin ennenkin. Hän tajusi, että hänen yrityksensä etsiä "Sitä oikeaa" olivat olleet aivan turhia, Angelica oli ollut hänen silmien edessään koko ajan. He suutelivat yhä uudestaan ja uudestaan. Yhtäkkiä Jacob havahtui. "Missä Tess on?" hän kysyi Angelicalta. "Tess? Täh, emmä tiiä", Angelica vastasi pöllämystyneenä. Mitä se nyt siskoaan kaipasi...

Tess istui hiljaa Robbien sylissä katsellen yötaivasta. Vasta nyt hän tajusi, kuinka kaunis taivas olikaan. Robbie liikahti hermostuneesti. "Aamu tulee kohta", mies sanoi. Tess katsahti häneen. "Niin? Mitä siitä?" Tess kysyi huolettomasti. "Sitä vaan, että me vampyyrit ei oikeen kestetä valoa..." Robbie vastasi. Tessin suu loksahti auki. "Voi ei, mä unohin jo", hän naurahti. Tess tajusi vasta nyt kunnolla, että oli vampyyri. Hän ei enää saisi nauttia kauniista auringonpaisteisista päivistä.. Tess niiskaisi hiukan. Hän päätti, ettei tarvitsisi valoa enää.

Jacob oli huolesta suunniltaan. Missä ihmeessä sisko oli? "Se on varmaan sen miehen kanssa", Angelica yritti rauhoitella, "Se on ihan kunnossa". Jacob nyökkäili. Niin sen täytyi olla, Tess oli sen miehen kanssa... "Mut se ei oo sen tapasta!" hän tiuskaisi huolestuneesti Angelicalle. "Se pärjää.. Muistatko, kun se hakkeroi arvosanoja yliopistossa ja melkein jäi kiinni? Se selvis siitäkii", Angelica hieroi Jacobin kireitä hartioita. "Joo, muistan", Jacob vastasi. He olivat valvoneet koko yön. Kello läheni kuutta.

Robbie johdatti Tessiä kohti asuntoaan. Tess kiiruhti perässä ja kurkisteli taakseen, että näkisi joko aurinko nousee. Pian he olivat Robbien talolla. Se näytti aivan normaalilta. Auringon ensi säteet lankesivat maahan. Tessin ihoa kirveli. Aivan kuin hän olisi sulanut. Robbietakin sattui, mutta hän kesti kivun paremmin kuin herkkähipiäinen Tess. He astuivat taloon sisään. Siellä oli viileää, mutta silti vampyyreiden ihoa poltteli kivuliaasti. Robbie käski Tessiä kulkemaan perässään. He kulkivat kohti pientä huonetta. Huoneesta johti portaat kellariin. Tess inhosi kellareita, sillä hän pelkäsi kaikkia rottia ja muita inhotuksia. Kellarissa oli pimeää, mutta he näkivät tietenkin hyvin pimeässä, sehän oli yksi vampyyrien elämän tärkeistä asioista. Tess näki kaksi arkkua vierekkäin. "Kaksi?" hän kysyi Robbielta. "Mä halusin, että kaikki on valmista", Robbie vastasi. Tess arvasi, että mies oli suunnitellut kaiken valmiiksi. He suutelivat pikaisesti ja astuivat sitten juhlallisesti arkkuihinsa.

Jacobilla oli vapaapäivä. Hän vietti laatuaikaa Angelican kanssa. Tyttö oli salavihkaa hakenut tavaroitaan entisestä asunnostaan. He olivat sopineet, että tyttö sai asua heillä. Jacob oli onnellinen, mutta mietti mitä Tess asiaan sanoisi. Missäköhän hän edes oli?

***

Tess heräsi. Hän oli nukkunut viileässä arkussa pinnallisesti. Häntä ahdisti, mutta hän ei uskaltanut nousta poiskaan, jos vaikka vielä olisi päivä. Tess liikahti hiukan. Arkussa oli pimeää, mutta tyttö näki siellä hyvin. Pian arkkuun koputettiin hiljaa ja Tess työnsi kannen auki. Kellarissa, jossa arkku oli, haisi kosteus ja home. Robbie auttoi Tessin ylös tytön leposijastaan. "Nukuitko hyvin?" mies kysyi. "Emh.. Kohtalaisesti", Tess vastasi vältellen. Koko vampyyritouhu oli alkanut ärsyttää häntä ja hän kaipasi veljeäänkin. "Tänään mä opetan sulle jotain tosi hauskaa", Robbie kuiskasi ja halasi Tessiä. Tess huokaisi syvään ja lähti nousemaan rappuja ylös miehen perässä.

Jacob istui sohvalla Angelican kanssa. He olivat molemmat hiljaa, kuten yleensäkin, ja heidän välillään oli eriskummallinen yhteys. Angelica käänsi kasvonsa Jacobin puoleen. "Mikä hätänä?" hän kysyi ja siirsi kätensä Jacobin kädelle. "Ei mikään", Jacob vastasi ja nosti tytön käden harteelleen. "Onpas.. Sä mietit Tessiä, vai mitä? Se on kuule ihan kunnossa, mä tiiän sen.." Angelica silitti miehen poskea. "Nii, mut se vois edes soittaa.. Aikaa on kulunu kuiteskin jo aika paljon" Jacob vastasi. Sitten hän suuteli hellästi Angelicaa kellon lyödessä kahtatoista.

Robbie veti Tessiä perässään kohti hautuumaata. Tess vastusteli pikkuisen. "Okei, nyt me ollaan perillä", Robbie pysähtyi äkisti aukealle paikalle. "Kiva", Tess vastasi kyllästyneesti. "Mikä sulla on? Miks sä oot noin nyree?", mies kysyi hämmstyneesti Tessiltä. "Robbie, emmä tiiä haluunks mä ikuista elämää", Tess sanoi vältellen miehen katsetta. Robbien suu loksahti auki paljastaen tämän terävät, valkeat kulmahampaat. "Sä et halua? Mut mä luulin että me kuulutaan toisillemme!" Robbie korotti ääntään. "Me kuuluttiin", Tess korjasi, "me kuuluttiin ennen kuin susta tuli vampyyri. Mä rakastan sua elävänä, en kuolleena!" Tess käänsi kasvonsa toiseen suuntaan. Robbie jupatti jotakin ja huusi sitten Tessille: "Mä tiiätkö haluan tätä! Mä haluan imee verta ja mä haluan lentää ja olla yön lapsi! Jos et sä halua, niin okei, se on loppu! Mä löydän kyllä uudenkin!" Tess katsoi miestä silmät leimuten. "Hyvä! En mäkään sua tartte! Näkemiin tai ei, mä en tahdo nähdä sua enää, joten hyvästi!" Tess kirkui takaisin. Mies mulkaisi vielä kerran inhoten tyttöä, muuttui lepakoksi ja lensi jonnekin pois. Tess lyyhistyi maahan ja itki. Hän ei ollut riitaisaa tyyppiä, ei todellakaan.. Ja hän oli yhä vampyyri..

Aamu sarasti jo. Tess hortoili ympäri Stadin keskustaa. Ihmiset kiersivät tyttöparan kaukaa kuin tämä olisi kantanut tarttuvaa tautia. Tess itki. Hänestä tuntui, kuin kukaan ei olisi häntä enää tarvinnut. Ero Robbiesta oli ottanut koville. Aurinko kohosi yhä korkeammalle ja loi ensimmäiset säteensä Tessin iholle. Kipu poltteli Tessiä, mutta missään ei näkynyt varjoa. "Kuka mua edes tarvitsee, mun on parempi kuolla vaan.." Tess sopersi hiljaa. Aurinko poltti häntä yhä kovemmin, se sulatti vampyyrin ihoa kerroksittain pois.. Tess tuupertui maahan. "Tyttö tarvitsee apua!" Jostakin kuului. Tess oli aivan tokkurassa. Joku nosti hänen päätään, työnsi pullon hänen huulilleen ja pakotti juomaan. Tess nieli jääkylmää ainetta hitaasti, haluttomasti ja yskien.

"Tess? Tess kuuetko sä mua?" Jacobin ääni kantautui Tessin korviin. Tyttö kurtisti kulmiaan eikä halunnut avata silmiään. "Tess sä kuulet mua! Miten sä voit?" Jacob kyseli ilmeisen iloisesti. Tessiä särki päähän. "Mua särkee päähän", hän vaikersi. "Ai, okei.." Jacob sanoi, "mä haen sulle vettä, okei?" "Joo", Tess vastasi hiljaa. Voimat olivat kadonneet tyystin ja hän oli aivan poikki. Hän kuuli, kuinka poika astui ulos huoneesta. Tess tajusi, että hän oli elossa ja kotona, poissa vampyyrien maailman kammotuksista ja pimeydestä.

***

Jacob istuskeli yksin pihalla katsellen vanhempiensa hautoja. Kumpikaan ei ollut kummitellut pitkään aikaan. Nurmikko rehotti ja pensaat kaipasivat leikkausta, mutta Jacobia ei mokoma puutarhanhoito kiinnostanut. Tess oli innokas kuopsuttelija, mutta hänen vampyyritouhunsa oli sotkenut kaiken. Vampyyritouhunsa, Jacob värähti. Hänen aurinkoinen sisarensa yön lapsena? Mahdotonta. Tess oli löytynyt keskeltä katua aamulla, puolikuolleena ja harmaana valkeat kulmahampaat välkkyen. Jacob ei ollut nähnyt tätä, vaan oli lukenut sen lehdestä. Vanha ennustajaeukko oli juottanut tytölle antivampiriinia ja Tess oli pelastunut. Jacobia kummastutti, kuinka hänen siskonsa oli yrittänyt itsemurhaa.. "Jacob? Mitä sä täällä istuskelet?" Angelica ilmestyi Jacobin taa ja istahti miehen viereen. "Mietin.." Jacob vastasi. "Mitä sä mietit?" Angelica kysyi. Hän katsoi suoraan Jacobin silmiin, ja Jacob tiesi, ettei kannattanut valehdella. "Tessiä", hän vastasi, "toi mitä se teki, ei ollu yhtään sen tapasta." Angelica naurahti ja suuteli hellästi Jacobia. "Nyt se on kunnossa.. Kaikki on hyvin", tyttö lohdutti. "Nii", Jacob myöntyi ja koppasi Angelican syliinsä. Angelica nauroi sydämellisesti ja Jacob kutitti häntä.

Tess katsoi veljensä puuhia ikkunasta. Kamala päänsärky oli hellittänyt, mutta Tess ei uskaltanut mennä pihalle. Hän oli tarkastellut itseään peilistä. Kelmeä iho oli palannut normaalin väriseksi ja kamalat kulmahampaat olivat kutistuneet normaaleiksi, tasaisiksi hampaiksi. Tess huokaisi syvään. Hänen veljellään oli hauskaa Angelican kanssa.. Kuinka epäreilulta se tuntuikaan! Tess oli juuri menettänyt poikaystävänsä ja Jacobin rakkaus kukoistaa. Tess käänsi kasvonsa pois ikkunasta ja katsoi seinään päin. Seinällä riippui valokuva, jossa oli hänen vanhempansa. He suutelivat. Tess siirtyi lähemmäs kuvaa. Se oli otettu jostakin päin Stadia. Kuvassa Jen ja Tobey näyttivät onnellisilta. Kyyneleet pusertuivat Tessin silmiin. Hän kaipasi vanhempiaan.

"Tess.. Ootsä varmasti okei?" Jacob kysyi huolehtivasti sisareltaan. Tess hymyili hiukan. "Joo, kyllä mä niin luulen", Tess vastasi. "Okei", Jacob vastasi. He olivat lähdössä ravintolaan Angelican kanssa. Tessiä harmitti vähäsen se että Angelica tulisi mukaan. Hän olisi halunnut olla veljensä kanssa ihan kahdestaan. "Okei, nyt mennään!" Jacob huikkasi Tessille. Tess vilkaisi vielä peiliin ja sipaisi hiuksensa korvan taakse. Jacob oli vihdoin ostanut palkallaan hienon auton, mutta ei se aivan urheiluauto vielä ollut. Tess sulki oven ja laittoi sen lukkoon. Viime aikoina seudulla oli liikkunut paljon murtovarkaita, ja kaksoset halusivat suojata omaisuutensa heiltä. Jacob istui jo kärsimättömänä autossa. "Tess, tuu jo!" hän huuteli. Tess käpsytteli autolle ja istahti takapenkille jättäen etupenkin Angelicalle, joka tulisi kyytiin matkan varrelta.

***

Tess istui takapenkillä ja katsoi hämärille kaduille, jotka vilahtelivat ohi. Liikkeellä oli paljon teinisimejä, jotka ilmeisesti yrittivät päästä sisälle ikärajoilla varustettuihin baareihin ja ravintoloihin. Tess tyrskähti hiukan. Hän muisti, kuinka hän oli joskus jonottanut baariin myös. Jennipher ei ollut asiasta kovin tyytyväinen ja hän oli saanut karmeat huudot. Jacob käänsi radion päälle. Tess kuunteli tarkkaavaisesti laulun sanoja. Ne kertoivat ikuisesta rakkaudesta. Jacob hyräili mukana. Tess hämmästyi; tuota mies ei ollut ikinä ennen tehnyt.

Angelica astui autoon sisään puolimatkasta. Hänellä oli hieno, lyhyt hame ja toppi päällään. Tess tunsi itsensä rääsyiseksi ja hän katsoi poispäin Angelicasta.
- Moi.. Jacob tervehti käynnistäessään auton uudelleen.
- Moi.. Kiva kun kutsuit mut syömään, Angelica vastasi tervehdykseen.
- Ai moi sullekkii, Tess, hän jatkoi katsoessaan takapenkille. Angelica hymyili kauniisti. Tess nyökkäsi väkinäisesti. Hänestä Angelica ei ollut Jacobille sopiva nainen, mutta hän tiesi, että sydän ei kulkenut järjen kanssa yhtä matkaa.

- Vau! Tää on upee paikka, Angelica huokaisi. Jacob nyökkäsi. Tess näki että miestä jännitti. He astuivat sisälle ravintola Viivaan. Paikka oli todellakin hieno, ja sitä oli suositellut jopa kaupungin pormestari. Tarjoilija ohjasi heidät pöytään ja ojensi ruokalistat.
- Kokki suosittelee nyt erityisesti ruokajuomaksi Bordeaux-viiniä ja lohta kermakastikkeella, tarjoilija lisäsi lähtiessään pöydästä.
- Mitäs tässä nyt ottais? Kaikki näyttää niin hienolta, Jacob tuskaili. Tess katsoi ruokalistaa. Se oli hänelle täyttä hepreaa. Kaikki oli ranskaa ja italiaa…
- Tess? Mitä sä otat? Angelica kysäisi Tessiltä. Tess hämmästyi, sillä Angelica selvästi yritti olla mukava hänelle. Yliopistossa he eivät oikein pitäneet toisistaan. Angelica oli ollut raju tyttö ja Tess hiljainen lukutoukka.
- En mä tiiä.. Mä otan samaa mitä tekin, Tess vastasi ja hymyili varovaisesti. Hänen ei oikeastaan ollut nälkä. Lopulta he tilasivat lohta juuri niin kuin tarjoilija oli suositellutkin.

Syötyään Angelica ja Jacob olivat siirtyneet tanssilattialle. Livebändi soitteli ikivihreitä lauluja. Tess katseli paria pöydästään. He näyttivät onnellisilta. Tessiin iski kaipaus, hänkin halusi tanssia ja nojata rakastamansa miehen olalle.. Jacob suuteli intohimoisesti Angelicaa. Tess käänsi katseensa pois pariskunnasta. Vähän ajan päästä he tulivat takaisin pöytään.
- Sä oot hyvä tanssija, Angelica hihitti hiukan. Jacobkin naurahti ja tarttui sitten tytön käteen ja suuteli sitä hellästi.
- Säkin oot.. Mä rakastan sua, mies sanoi vakava ilme naamallaan. Angelica vaikeni täysin.
- Mä oon ajatellu.. Jacob jatkoi. Tess pidätti hengitystään, sillä nyt hän tajusi, mitä mies oli tekemässä.
- Tuutko mun vaimokseni? Jacob kysyi. Angelican suu loksahti auki. Jacob kaivoi sormuskotelon taskustaan ja avasi sen. Sisällä oli upea timanttisormus. Se näytti hyvin tutulta Tessin mielestä. Angelican kädet tärisivät.
- Öh.. Tota… Angelica mumisi hiljaa. Tytön ilmeestä ei voinut päätellä mitään. Hän nosti sormuksen käteensä ja tarkasteli sitä äänettömästi. Jacob näytti odottavalta. Tessin päässä kiersi miljoona ajatusta. Angelica pujotti sormuksen sormeensa ja nyökkäsi epävarmasti. Silloin Tess tajusi mistä sormus oli tuttu.
- Jacob.. Toi on äitin kihlasormus! hän huudahti. Jacob katsahti Tessiin.
- Niin on.. hän sanoi hitaasti.
- Sä et voi antaa sitä! Tess vastasi närkästyneesti.
- Ja miksen voi? Jacob vastusti. Miehen ilme oli uhmakas. Angelica näytti säikähtäneeltä ja aralta. Tessin sisällä kiehui, mutta hän ei sanonut mitään.

(Tässä osassa oli Melliexin toiveesta vuorosanaviivoilla laitettu puheenvuorot.)

***

Tess nökötti auton takapenkillä sanomatta mitään. Angelica ja Jacob olivat etupenkeillä. He ajoivat kohti kaksosten kotia. Tess oli raivoissaan. Kuinka Jacob oli voinut antaa hänen äitinsä kihlasormuksen Angelicalle! Tess muisteli menneitä..

"Äiti, kato mitä mä löysin täältä kaapista!" Tess huusi iloisesti ja piteli sormusta kädessään, "eikö ookkin hieno!" Jennipher katsoi sormusta ja otti sen pienen Tessin kädeltä omalleen. Hän tarkasteli sitä verkalleen. "Se on mun vihkisormus", Jennipher sanoi ja istahti sohvalle. "Tuu tähän mun viereen", hän kehotti tyttärelleen. Tyttö kipusi kuuliaisesti sohvalle ja katseli lumoutuneena sormusta. "Tää on mulle tosi tärkee", Jennipher totesi ja Tess nyökkäsi. Jen oli hetken hiljaa. "Sä saat tän. Mutta yhellä eholla", hän sanoi sitten. "Millä eholla?" Tess kysyi heti. Jen antoi sormuksen tytölle ja katsoi tätä suoraan silmiin. "Älä hävitä sitä ikinä. Se merkkaa mulle niin paljon", hän sanoi. Tess nyökkäsi taas ja sulki kämmenensä sormuksen ympärille. "En hävitä", hän vielä varmisti sanansa.

Tess astui ulos autosta. He olivat vihdoin kotona, kaikki kolme. Kihlaus oli varmistanut sen, että Angelica asui heillä. Tess kipitti sisään, sillä oli jo aamuyö ja kauhean kylmä. Tess oli jäänyt autoon vähäksi aikaa niin, ettei ollut mennyt samaan aikaan sisälle kuin kihlapari. Häntä harmitti yhä sormuksen kohtalo. Hän olisi tahtonut antaa sormuksen omalle pojalleen sitten, kun hänellä poika olisi, että tämä voisi kosiessaan antaa sormuksen rakastamalleen tytölle. Mutta Jacob oli ehtinyt ensin, hän oli kosinut jo. Tess myönsi lopulta mielessään, ettei sormus ollut aivan hukkaan mennyt: olihan sen tehtävä olla merkkinä ikuisesta rakkaudesta.

Jacob heräsi aamulla aivan liian aikaiseen. Angelica nukkui hänen vieressään ja Tess omassa huoneessaan. Jacob nousi hetken viivyteltyään ihanan lämpimästä sängystä. Aamuaurinko valaisi keittiön kauniisti. Jacob huokaisi ja keitti itselleen kupin kahvia. Kahvia juodessaan hän tunsi itsensä onnelliseksi, vaikka tiesi, että oli suututtanut siskonsa. Mutta nyt hän oli kihloissa, ja se kirkasti kaikki hänen ajatuksensa ja pyyhki pahat mietteet pois.

***

Jacob istui keittiössä juoden kahvia. Häntä väsytti yhä, mutta töihin oli mentävä. Tess ei enää työskennellyt, sillä hän oli saanut potkut vampyyritouhujensa myötä. Angelica teki osa-aikatöitä ravintolassa tarjoilijana. Jacob sulki silmänsä… Vastustamaton Angelica… Hänen kihlattunsa… "Huomenta", Angelican ääni havahdutti miehen. Naisen käsi liukui kepeästi Jacobin hartioita pitkin poskelle. "Huomenta, Angie", Jacob vastasi ja katsahti kelloon. "Sun pitää mennä", Angelicakin katsoi kelloon. Jacob nyökkäsi, nousi ja suuteli Angelicaa. "Nähdään illalla", mies huikkasi vielä ennen kuin kiirehti autoon. Angelica katseli kihlattunsa menoa. Hän hypisteli sormustaan varovasti, ja tunsi olonsa tukalaksi, mutta ei tajunnut miksi.

Tess katseli teeveestä jotakin keskusteluohjelmaa. Kello oli jo ties kuinka paljon, mutta uni ei ottanut tullakseen. Tess haukotteli syvään. Hän vilkaisi Jacobin huoneen oveen. Oven takaa kuului naurua, ähinää ja puhinaa, sekä melkoista ryskettä, eikä ollut epäilystäkään, mitä Angelica ja Jacob touhusivat. Keskusteluohjelma loppui ja Tess päätti, että oli aika käydä nukkumaan. Hän ei antaisi minkään häiritä hänen untaan.

Tess heräsi omituiseen kolahdukseen. Jacobin huoneessa oli nyt jo hiljaista. Tess kuunteli tarkkaavaisesti. Olohuoneessa liikkui joku. Tess nousi ripeästi, mutta mahdollisimman hiljaa ylös sängystään. Hän hiipi kohti olohuonetta. Tess erotti hahmon huoneen pimeydestä. Hän etsi sormillaan nopeasti valokatkaisijan. Hän napsautti valot päälle. Tess hämmästyi. Hänen edessään oli mies pukeutuneena mustaan. Mies ähkäisi jotakin. Tess tarttui nopeasti lähellä olevaan puhelimeen. "Älä!" mies suhahti. Tess puristi luuria. "Mitä älä? Mä aion soittaa poliisille, sä oot murtovaras ja se pidättää sut", Tess sanoi. Häntä pelotti, mutta rohkeutta löytyi silti. Mies kääntyi Tessiä kohti ja Tess perääntyi, mutta seinä tuli vatsaan. "Pakkohan munkin on elantoni hankkia!" mies kuiskasi. Tess ymmärsi, että tämä ei tahtonut herättää muita talossa olijoita. "Hanki jotenkin muuten", Tess vastasi. Hän säpsähti hiukan, sillä Jacobin huoneesta kuului ääniä. "Eä.. Emmä voi tehä muuta", mies sanoi ärtyneesti. Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui hämmästyneeksi. Mies katseli Tessiä arvioiden. Hän kaivoi taskustaan jonkun kuvan. "Jennipher?" mies kysyi hetken katsottuaan kuvaa. Tess asetti hitaasti luurin paikalleen ja laski kätensä. "En mä oo…" hän vastasi. Tessin hengitys muuttui raskaammaksi. Mies katsoi vuoroin kuvaa ja vuoroin Tessiä. "Jennipher oli mun äiti", Tess sanoi hetken kuluttua. Miehen ilme kirkastui. "Niinpä tietenkin, sä olisitkin ollu liian nuori…" hän mutisi. "Miks sä kannat Jenin kuvaa sun taskussas?" Tess kysyi. "Mun isä haluis löytää sen.. Se haluu pyytää anteeks", mies kertoi. "Pyytää anteeks mitä?" Tess tiukkasi. "Jotain mitä se on tehny sille joskus kauan sitte", mies vastasi ja huomasi Tessin kysyvän ilmeen ja jatkoi, "Sä et taho tietää". Tess astui lähemmäs. "Se oli mun äiti. Totta kai mä haluun tietää", hän sanoi.

***

Tess istui sohvalla ja odotti, että murtovaras alkaisi puhua. Mies oli hetken hiljaa. "Mä en tahtois kertoa sulle tätä..." hän aloitti ja Tess mulkaisi ikävästi miestä. "Kerro", hän sanoi tiukasti. Mies huokaisi. "No.. Kerran sun äitis oli puistossa... Ja sitten tapahtu jotain.." mies kierteli puheissaan. "Kerro nyt oikeasti", Tessiä alkoi jo harmistuttaa, "tai mä soitan poliisit. Sähän oot murtovaras." Mies katsoi Tessiin hiukan oudosti, mutta aloitti sitten taas kerran. "Sun äitis oli kerran puistossa väärällä puolella Stadia. Se istu yksin penkillä surkeen näkösenä ja mun isä tuli sitten siihen... Sitten se meni jotenkin yli.. Mun isä jotenkin meni sekasin ja.. Ööm tota, mites mä tän sanoisin.. Karkas sun äitis päälle", mies kertoi nopeasti ja viimeisen sanan sanottuaan käänsi katseensa pois Tessistä. Tess oli aivan hiljaa. Hänen päässään myllersi miljoonia ajatuksia. "Varo puistomiehiä", Tess kuiskasi. "Anteeks?" murtovaras kysyi ja katsoi taas Tessiin. "Varo puistomiehiä!" Tess sanoi nyt kovempaa. "Ai?" mies vastasi. "Et sä tajuu? Sun isäs oli puistomies, josta äiti aina varotti!" Tess sanoi. Hän ei ollut pienenä tajunnut, mitä puistomies oli tarkoittanut. Mies katsoi Tessiin anteeksianovin silmin. "Mähän sanoin, sä et taho tietää", hän vielä muistutti ja nousi sitten, "mun tästä täytyykin mennä." Tess mumisi jotakin. Mies hiippaili jo ovella asti. "Hei hetkonen! Sä et mee mihinkään!" Tess kiljaisi hänen peräänsä. Mies luikahti takaisin olohuoneeseen. "Sori..." hän sanoi, mutta samalla mietti, miksi hän oli palannut takaisin olohuoneeseen..

Angelica säpsähti hereille. Jostain kuului ääniä.. Ja olohuoneessa oli valot päällä. Angie tuhahti. Tess oli taas varmaan katsonut jotakin ohjelmaa ja nukahtanut teeveen ääreen. Angelica nousi sängystä ja varoi herättämästä Jacobia. Hän hymyili hiukan, kun Jacob kuolasi tyynylleen. Angie asteli kohti olkkaria. Hän kuuli vaimeaa puhetta. "Mitäh?" Angelica kiljaisi astuessaan huoneeseen. Hän näki edessään yöpaitaisen Tessin ja jonkun mustapukeisen miehen. Tessin miehen kanssa! Tessin, joka ei ollut pitkään aikaan ollut lähelläkään miestä, jos Jacobia ei laskettaisi. "Angie, hyssh", Tess hyssytteli. Mies tarkasteli Angelicaa päästä varpaisiin. Angelica katsoi hämmästynein silmin Tessiin. "Onks toi sun uus poikaystävä?" hän kysyä töksäytti. Tess lehahti punaiseksi ja liikahti kauemmas miehestä. "Ei.. Tää on Dan, murtovaras", Tess esitteli ja katseli nolosti poispäin. "Aha.. Murtovaras?" Angelica kysyi. "Joo, mut tällä kertaa se ei varastanu mitään. Se vain..." Tess kertoi mutta lopetti kesken. "Se vaan mitä?" Angelica kyseli koko ajan. Hän paloi halusta tietää. "Kerroin jotain, mitä sun ei tartte tietää", Dan puuttui puheeseen. Molemmat naiset katsoivat hämmästyneenä Dania. He molemmat olivat unohtaneet miehen olemassa olon. "Mitäs täällä tapahtuu", Jacobkin oli tullut huoneeseen ja kaikki kääntyivät katsomaan Jacobia. "Mitä?" mies kysyi ja levitti kätensä, "kyllä mäkin haluan tietää!" Tess naurahti hiukan ja selitti sitten.

Aikaa oli kulunut jo tovin siitä, kun Dan oli tullut ryöstämään Tessin ja Jacobin taloa. Jacobin ja Angien häät lähenivät nopeasti, ja molemmat alkoivat olla hermostuneita. Se ei tiennyt hyvää Tessille, sillä hän joutui joka päivä kuuntelemaan molempien valituksia ja kauhukuvia häistä. Varsinkin Angelicaa näytti häät pelottavan. Tessin pelastus oli Dan, josta oli tullut naisen hyvä ystävä. Dan auttoi Tessiä puutarhan kitkemisessä ja muissakin häiden valmisteluissa ja vastalahjaksi Tess oli luvannut päästää miehen itse häihin. Suuri päivä lähestyi lähestymistään.

***

Jacob ryki peilin edessä ja kohensi ryhtiään. Miehen suu kuivasi ja ajatukset harhailivat. Häät olisivat tänään... Jacob mumisi hiljaa vihkivalaansa ja pelkäsi unohtavansa sen. Vessaan astui Dan tummansinisessä juhlapuvussaan. "Hei, miten menee?" mies kysyi Jacobilta. Jacob kohautti harteitaan. "Jännittää", hän vastasi totuudenmukaisesti. "Vaikka mulla ei kokemusta oo, niin mä uskon, että jännitys kuuluu asiaan.." Dan sanoi naurahtaen. "Viittisitsä mitenkään..." mies jatkoi ja osoitti ovea. "Ou joo.. Kiitti", Jacob lausahti lähtiessään huoneesta. Talossa oli hiljaista, sillä Tess ja Angelica olivat sulkeutuneet Tessin huoneeseen. Sulhanen ei saa nähdä morsianta ennen vihkimistä, Tess oli muistuttanut Jacobia monta kertaa. Mies tuhahti ja astui koristeltuun olohuoneeseen. Vaikka itse vihkiminen tapahtuisikin pihalla, olisi ruokailut suoritettava sisällä huonon sään varalta. Jacob napsi pitopöydästä pieniä herkkuja.

Angelica puhalsi. Häntä jännitti kamalasti.. Naimisiin.. Ei voi olla totta, hän ajatteli. Ajatus tuntui lopulliselta ja kahlitsevalta, mutta myös ihanalta. Tess sitoi Angien hiuksia nutturalle. Angelica katseli itseään peilistä. Tess osasi laittaa hiuksia, hän huomasi. Tess oli myös meikannut hänet ja valinnut ihanan hääpuvun.. Angie katseli sormustaan. Se oli kokokultaa ja siinä kimalteli timantti. "Onks se totta, että tää on sun äitin sormus?" Angelica kysyi yllättäen. Tess katsoi peilin kautta naiseen. "On", hän vastasi hiljaa, "mut ei se haittaa, se sopii sun kätees." Angelica hymyili hiukan. "Ihan totta!" Tess lisäsi, "Valmis!" Tess otti käteensä pienen peilin ja peilasi Angien kauniita hiuksia. "Vau.. Sä osaat laittaa hiuksia", nainen kiitti Tessiä. Tess hymyili. "Mä olen miettinyt, että ryhtyisin pitämään kampaamoa, kun ei muuta työtä nyt oikeen oo", hän paljasti. Angelica nyökkäsi, sillä se olisi varmasti hyvä idea.

Vieraat vyöryivät takapihalla oleville penkeille suuren, tummanpunaisin ruusuin varustetun vihkikaaren eteen. Pappi odotteli kärsivällisesti kaarella. Jacob seisoi siellä jo ja katseli levottomasti vieraisiin. Kumpa seremonia alkaisi jo.. Häämusiikki alkoi soida ja simit katsoivat taakseen. Angelica asteli arvokkaasti hieno hopeatiara päässään isänsä vieressä kohti alttaria. Hänellä oli päättäväinen ilme kasvoillaan. "Ooh, kuinka kaunis hän onkaan!" "Upea kampaus, upea puku, upea nainen!" "Voi voi voi, minun pikku Angelini menee naimisiin..." Joka puolelta kuului ihailevia huokauksia ja kuiskauksia. Angelican isä jäi penkkirivistöjen päähän ja Angelica asteli alttarille Jacobin viereen. He katsoivat hetken toisiaan ja sitten Jacob katsoi vieraisiin. Missä Tess oli?

Tess katsoi kelloon. Seremonia alkaisi ihan kohta, mutta hän oli luvannut odottaa Dania sen aikaa, kun mies oli vessassa. Dan oli ravannut vessassa koko ajan, eikä Tess ollut nähnyt häntä vielä puku päällä, vaan Angie oli välittänyt hänelle viestin, että pitäisi odottaa miestä. Tess koputti wc:n oveen. "Nopeesti nyt.." hän hoputti Dania. "Joo", oven takaa kuului vaimea ääni. Pian mies astuikin ulos. "Oooh", Danilta pääsi kun hän näki Tessin. Tess hymyili vienosti. Dan oli komea.. "Nyt pitää varmaan mennä", Tess sanoi hiljaa. Dan asteli Tessin viereen ja tarttui häntä kädestä. Yhdessä he kiiruhtivat seremoniaan.

Pappi puhui jotakin rakkaudesta ja vastamäistä ja myötämäistä, mutta Angelica ei kuunnellut. Hän katsoi suoraan Jacobin silmiin, eikä tiennyt mitä tekisi. Pieni ääni hänen päässään käski karkaamaan pois, jatkamaan ihanaa sinkkuelämää, mutta toinen, suurempi ääni, käski häntä jäämään. "Tahdotko sinä, Jacob Moore, ottaa tämän naisen vaimoksesi ja rakastaa häntä niin myötä kuin vastamäissä?" pappi kysyi tylsällä äänellään. "Joo.. Siis tahdon", Jacob vastasi punastuen. Voi ei, mitä minä nyt taas möhlin, hän ajatteli. Ei kukaan vastaa joo, kun kysytään tahdotko! Jacob pudisti hiukan päätään ja kuunteli, kun pappi kysyi saman kysymyksen Angelicalta. Angelica sopersi jotakin ja kyyneleeet valuivat hänen silmistään. Jacob ihmetteli naisen reaktiota. "Tahdon.." Angelica lopulta sanoi arasti. Silloin Jacob otti papilta sormuksen ja tarttui Angelican käteen, joka vapisi kauheasti.

***

Angelican käsi vapisi kamalasti. Häntä pelotti.. Ei enää vapautta mennä ja tulla,enemmän vastuuta.. Ajatukset pyörivät hänen päässään. Jacob oli aivan pysähtynyt ja katseli Angelican täriseviä sormia. Molemmat kuulivat kuinka vieraat alkoivat kuiskailla ja supatella. "Angie, mikään ei muutu..." Jacob kuiskasi hiljaa. Angelica katsoi kyyneleisin silmin mieheen. "Mikään ei muutu.. Mä lupaan", Jacob jatkoi. Hetken he katselivat toisiaan. Sitten Angie painoi päänsä alas ja sulki silmänsä. Häb veti syvään henkeä. Mikään ei muutu, hän ajatteli. Angelica nosti päänsä ja nyökkäsi hiljaa. Hän ei enää vapissut niin paljoa. Vieraat hiljenivät ja katsoivat, kuinka Jacob pujotti kauniin kultasormuksen Angelican siroon vasempaan nimettömään. "Olette nyt mies ja vaimo. Voitte suudella morsianta", pappi julisti lujasti ja kohotti kätensä siunaukseen. Jacob halasi Angelicaa, veti tämän lähelleen ja kuiskasi hiljaa: "Mikään ei muutu..." Angelica huoahti onnellisena ja nojautui eteenpäin. He suutelivat ja ruusunlehtiä putoili kuin sateena heidän päälleen. Vieraat kohahtivat: pari näytti olevan yhtä, luodut toisilleen.

Tess katsoi pitkään vastanaineita. Heidän onnensa oli puhdasta ja kaunista. Angelica on muuttunut, Tess ajatteli, hän todellakin on muuttunut. Hän näki Angien äidin tulevan häntä kohti. Tessiä ei kiinnostanut puhua naisen kanssa ollenkaan. Hän vain halusi olla hiljaa ja katsella Jacobia ja Angelicaa, sulhasta ja morsianta, jotka juuri leikkasivat suurta hääkakkua. "Tesshän se siinä! Ihana tavata viimeinkin!" Angien äiti halasi Tessiä lujasti. "Sinähän olet nyt minun kälyni.. Vai oletko? Hmmh? Eipäs nyt sekoteta näitä termejä tähän, Tess kultaseni", nainen höpötti. Tess nyökkäili kuuliaisesti. Nainen höpötti nyt jotakin kiitoksia Tessille upeista juhlista ja hänen ja hänen rakkaan tyttärensä välien korjaamisesta ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Tess ei kuunnellut laisinkaan. "Tess? Mulla olis sulle asiaa", Dan kysyi. Tess säpsähti. Mistä mies oli yhtäkkiä siihen ilmestynyt? "Anteeksi, mun pitää nyt mennä", Tess sanoi kohteliaasti Angien äidille. Nainen nyökkäsi vastahakoisesti. "Milloinkas sinun hääsi vietetään?" hän kysyi terävästi, sillä olisi selvästi halunnut vielä keskustella Tessin kanssa. Tess punastui. Hän avasi suunsa vastatakseen jotakin, mutta Dan oli nopeampi. "Silloin kun ne vietetään. Meillä on nyt kiire, anteeksi vain", mies vastasi ärtyneesti ja hymyili viehkosti naiselle ennen kuin veti hämmentyneen Tessin perässään sisälle.

"Mitä asiaa sulla oli?" Tess kysyi istuessaan olohuoneen pehmeällä sohvalla miehen vieressä. Dan näytti hermostuneelta. "Tota noinaa.. Niin", hän aloitti kangerrellen. Tess huomasi että mies hikoili. "Niin?" hän kysyi. Dan ryhdistäytyi ja yhtäkkiä syöksähti kohti Tessiä. Hän suuteli pikaisesti Tessiä huulille ja vetäytyi sitten yhtä nopeasti taakse päin. "Joo mä tiedän, mun ei olis pitänyt tehä tota, mä oon tosi pahoillani..." mies mutisi hädissään. "Shh.." Tess kuiskasi ja painautui miehen ruumista vasten. Hän tunsi samanlaisia värähdyksiä kuin Robbien kanssa, mutta paljon voimakkaampia. Dan katsoi hämmentyneenä naiseen. Sehän taisi tykätä, hän ajatteli. Tess painautui lujemmin miestä vasten. Hän painoi huulensa miehen huulille hellästi. Hän suuteli hiljaa. Dan kohensi asentoaan ja nosti kätensä Tessin selälle ja silitti sitä. Nainen tuntui kevyeltä hänen päällään. Tessin kädet hyväilivät miehen kasvoja ja vartalo rentoutui. Dan nousi pois sohvalta. Tess yllättyi reaktiota, mutta tunsi miehen vahvojen käsien nostavan häntä ja kuljettavan kohti Jacobin huonetta. Ne laskivat hänet hellävaraisesti sängyn päälle. Pian Tess tunsi miehen ruumiin vierellään...

Angelica ja Jacob hyvästelivät vieraat. Häät olivat vihdoin ohi, ja vuokrattu, musta limusiini ajoi pihaan. Pari astui hiljaa sisään. Sisällä autossa heitä odotti shampanjapullo valmiiksi korkattuna ja kaksi lasia. Jacob kaatoi laseihin kuohujuomaa. Auto nytkähti liikkeelle ja he kohottivat lasinsa.

Tess katsoi allaan makaavaa Dania silmiin. "Tiesitkö.. Tää oli mun eka kerta", hän kuiskasi. Mies ei irrottanut katsettaan naisesta. "Sä olit mahtava", hän kuiskasi takaisin. Tess kierähti miehen oikealle puolelle ja katsoi kattoon.

Tietämättä toisistaan kaksoset alkoivat lausua isältä kuulemaansa mietelausetta: "Kun Sen Oikean joskus tapaa, hänestä ei pääse irti, ei pysty päästää menemään, vaikka yrittäisi.. Aina tiet päätyvät yhteen ja kadotetutkin löytää toisensa.. Ja se tunne on molemminpuolinen.. Aina. Se rakkaus on ikuista."